Indy 500, Camping & Graduation

Heipparallaa! En ookkaan vähään aikaan kirjoitellut tänne mitään, lähinnä koska on ollut kiireistä ja kiireiden jälkeen on väsyttänyt ja blogiin kirjoittaminen on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Nyt kuitenkin sain viimeinkin motivaatiota kirjoittamiseen, joten nyt tällainen kolme postausta sisältävä postaus. 

Indy 500 (Indianapolis 500)

Indy 500 on Indianapoliksen Motor Speedway:lla järjestettävä moottoriurheilutapahtuma. Indy 500 ajetaan vuosittain ja on tosi suosittu täällä ja monet tulee myös osavaltion ulkopuolelta seuraamaan tätä kilpailua. Radan pituus on 2,5 mailia ( n. 4 km) joka ajetaan 200 kertaa ympäri, joten kokonaismatkasta tulee 500 mailia, josta kisa on nimensäkin saanut.

Tässä on hyvä kuva josta näkee kuinka iso se rata oikeasti on

Indy 500 oli sunnuntaina 28. toukokuuta ja menin sinne ensimmäisen ja toisen hostperheeni kanssa. Lähdettiin sinne aikaisin aamulla. Aluksi meidän piti kävellä aika pitkä matka, koska pysäköimme auton aika kauaksi radasta. Rata on siis todella iso ja sen sisälle mahtuu vaikka mitä. Ensimmäisenä käytiin katsomassa Snakepit alue, joka oli nuorille tarkoitettu festarityyppinen alue. En osannut odottaa sellaista, koska luulin että kaikki menisivät sinne katsomaan kisaa, mutta hostperheet sitten selittivät, että monille tää tapahtuma on vaan syy juoda ja bilettää. Ja sitä siellä näkyikin ihan kiitettävästi. 

Kaikki oli pukeutunut amerikka vaatteisiin memorial day:n kunniaksi 

Käveltiin radan läpi ja etsittiin meidän paikat. Meidän paikat oli 1. kaarteen kohdalla, ja siinä istuessa päästiin todistamaan monia vahinkoja, joita kisatessa tapahtui. Ensimmäinen kolari oli kaikista pahin, ja kaikki luulivat että se kuljettaja olisi kuollut siinä törmäyksessä, mutta hän kuitenkin itse pääsi pois autosta ja oli kunnossa. Ennen kisan alkua esiteltiin armeijan väkeä, koska seuraavana päivänä oli Memorial Day, jolloin juhlitaan sotilaita ja veteraaneja. Tottakai siellä lausuttiin myös lippuvala ja laulettiin kansallislaulu. 

Kisaa oli tosi kiva katsoa ja ne autot kulkee kyllä ihan hullun lujaa. Kisan voitti japanilainen Takuma Sato.

Camping

Lähdettiin Turkey Run nimiseen paikkaan leirintäalueelle ensimmäisellä kesäloma viikolla. Oltiin siellä tiistaista perjantaihin. Mukaan meitä lähti mun hostperheen lisäksi hostsiskon poikaystävä ja hostveljen tyttöystävä sekä mun vaihtarikaveri Marie. Ajettiin sinne matkailuautolla pari tuntia. Perillä tajuttiin, että meidän paikka oli suoraan sellasen isomman tien vieressä, josta kulki paljon autoja ohi. Ei siis ihan sellasta aitoa telttailufiilistä tullut. Me nukuttiin teltassa Marien kanssa ja mun hostsisko ja hostveljen tyttöystävä nukkuivat toisessa teltassa. Ekana päivänä syötiin lounas ja lähdettiin kävelemään poluilla. Siellä oli tosi kivat näkymät ja oli hauskaa kävellä siellä. 

pesukarhu kävi varastamassa koiran ruuat

Keskiviikkona mentiin uudestaan kävelemään metsään. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen. Mentiin keskiviikkona vieläkin kivemmille reiteille. Illalla pelattiin pelejä ja käytiin läheisellä huoltoasemalla ostamassa jäätelöä. 

aamupalaa

käytiin viilettymässä suihkulähteen alla

Torstaina mentiin melomaan. Melottiin 6 mailin matka, joka meni yllättävän nopeasti. Pysähdyttiin kerran syömään lounasta joen rannalle ja käytiin samalla uimassa. Mä onnistuin myös polttamaan selkäni oikein vaaleanpunaiseksi.

Auringon ottoa kanootissa

Riley pyydysti myyrän, joka liikkui öisin teltan alla

Perjantaina lähdettiin kotiin ja paluumatkalla käytiin ostamassa McDonaldsista 40 nugettia. Pretty American, I would say.

Graduation

Viime sunnuntaina oli graduation eli valmistujaiset koulusta. Meidän koulussa vaihtarit saa osallistua graduation seremoniaan, mutta me ei saatu päättötodistusta. Mentiin aamulla ottamaan hostiskän kanssa kuvia mun cap & gown päällä koululle. Mentiin syömään brunssia ja tultiin takaisin koululle 12:30, jolloin mun piti olla koulun auditoriossa. 

Toisen vaihtarin kanssa

Graduation alkoi kahdelta meidän kävellessä saliin aakkosjärjestyksessä. Meidän koulussa senioreita on n. 400, joten siinä meni hetken aikaa ennen kuin oltiin kaikki paikoillamme. Graduation kesti noin kaksi tuntia ja siellä oli ensiksi puheita ja muutama lauluesitys, valedictorianin (luokan paras oppilas) puhe ja  aluksi oli tietysti lippuvala. Loppupuolella aloitettiin sitten diplomien jako, jolloin mentiin rivi kerrallaan lavalle kättelemään rehtoria ja saatiin diploma case, johon sitten graduationin jälkeen haettiin diploma. Lopuksi oli perinteinen "change of tassel" eli hatussa olevan "tupsun" kääntäminen oikealta vasemmalle. Samaan aikaan alkoi confettia satamaan ja osa ihmisistä heittivät hattunsa ilmaan. (Osa kuvista on aika huonoja,  mutta halusin kuitenkin laittaa että saatte tuntumaa siitä millaista oli)

Katson keskittyneesti maassa olevaa viivaa jota pitkin piti kävellä

Kättelemässä rehtoria

Tupsun kääntäminen

Graduation jälkeen otettiin vielä kuvia koululla ja lähdettiin sitten syömään Bosphorus nimiseen turkkilaiseen ravintolaan mun ensimmäisen ja nykyisen hostperheen kanssa. 

Kuva mun lemppari open kanssa 

Nykyiset hostvanhemmat

Eka hostperhe

Hostsisko Annie 

Hostäidit ja mä

Piti käydä vaihtamassa mekko välissä, kun kaadoin kahvit autossa päälleni...

Tälläsiä juttuja mulle on nyt tapahtunut tässä parin ekan kesäloma viikon aikana. Aika paljon on ollut tekemistä ja hyvä niin. Ylihuomenna onkin jo lähtö Hilton Headiin, South Carolinaan. Tänään myös tajusin, että huomenna tulee täyteen 10 kuukautta tänne lähdöstä. Tuntuu, että onhan tässä vielä pitkä aika ennen lähtöä, mutta eihän se niin ole. Aika kuluu niin nopeasti, ja joka hetkestä pitää nauttia. Viimeisiä juttuja mun America Bucket listiltäkin ollaan alettu kiireellä toteuttamaan. Tällä viikolla käytiin Drive in moviessa, mikä on ollut jo pitkään haaveina ennen tänne tuloakaan. Kuusi viikkoa on vielä jäljellä täällä ja aion ottaa niistä kaiken ilon irti. 

Drive in movie!

Hyvää kesää kaikille!

Rosa

P.S. Oon pahoillani, että mun tekstin tuotanto ei ole kovin hyvää, mutta ehkä siitä huomaa että vaihtovuosi on tehnyt tehtävänsä ja englantia on jonkun verran oppinut. Huomaan, että mitä pitemmälle vaihtovuotta kuluu, sitä vaikeampaa näiden postausten kirjoittamisesta tulee.