Heippa!
Sain eilen illalla viestin mun tulevalta hostperheeltä! Huomasin sen vasta tänä aamuna ja voitte vaan kuvitella miten innoissani olin. Mun suurin stressaamisen aihe on ollut mun hostperhe, mutta viestin luettuani olin kyllä niin helpottunut ja innoissani.
Tää mun perhe koostuu äidistä, isästä ja kolmesta lapsesta. Näistä lapsista nuorin tyttö asuu vielä kotona ja on melkein 16. Olin tosi iloinen siitä, että perheessä on mun ikäinen tyttö, sillä jos oikein ymmärsin oon menossa samaan kouluun hänen kanssaan, joten mulla on sit joku joka osaa neuvoa mua aluksi oikeaan paikkaan. Koulussa on oppilaita 1800, eli aika tosi paljon! Kaksi vanhempaa lasta on jo muuttanut pois kotoa, toinen asuu Salt Lake Cityssä 22 tunnin ajomatkan päässä ja toinen Chicagossa, jonne on Zionsvillestä noin 3 tunnin ajomatka. Pääsen siis luultavasti käymään siellä! Perheen äiti on kotiäiti, mutta toimii vapaaehtoisena vanhainkodissa. Isä on lääkefirmalla töissä Indianapoliksessa. Niitten 16-vuotias tyttö, Annie, on siis high schoolissa ja osana marching bandia. Perheen äiti kysy multa, haluaisinko mennä mukaan siihenja se kyllä kuulostaa tosi siistiltä jutulta! En vastannut vielä siihen mitään, mutta aion kysyä mitä muita vaihtoehtoja olisi koulun jälkeisistä aktiviteeteista, koska vain yhtä voi harrastaa. Annie soittaa perkussiosoittimia ja pianoa, joka on ihan mahtavaa kun itekin oon musiikki-ihminen. Perheeseen kuuluu myös pieni koira nimeltä Cosmo.
Hauska juttu on, että molemmilla mun tulevista hostvanhemmista on ulkomaalaistaustaa suvussa. Ja vieläpä skandinaavista. Nimittäin tän äidin sukujuuret on Tanskasta ja isän Ruotsista. Siksi ne olikin pyytänyt, että saisi vaihtarin pohjoismaista. Äiti jopa sano, että teki pientä tutkimusta ja kuulemma suomalaistakin verta siltä löytyy "who knows if we are related":D.
Oon oikeesti ihan super iloinen tästä perheestä, ei voi muuta tehdä kun laittaa käsiä ristiin ja kiittää! Varmistuksen siitä, että tää perhe on varmasti hyvä, teki hostäidin lause "I already think of you as my daughter". Hän myös sanoi, että kun mulle tulee koti-ikävä, hänellä riittää loputtomasti haleja minulle. En malta odottaa, että tapaan nää ihmiset oikeesti!
Yksi mutka kuitenkin matkaan tuli. Mun koulu alkaa 9. elokuuta ja oon lähössä Suomesta 8. elokuuta New Yorkiin ja sieltä on lähtö omiin kaupunkeihin vasta parin päivän päästä. Tän mukaan en pääsiskään koulun alkajaisii ja multa jäis ekat päivät kokonaan välistä. Laitoin tästä viestiä mun kirjeenvaihtajalle, koska mulle olisi tärkeää päästä sinne ennen koulun alkua, koska haluaisin päästä alusta asti mukaan koulujuttuihin. Oishan se kurja jättää Nykin maaohjelma välistä, mutta mielummin haluaisin kuitenkin päästä perheeseen ennen koulun alkua. Katotaan mitä käy.
Kirjotin tän eilen, mutta en saanut julkaistua, koska ollaan tällä hetkellä Turkissa ja netti ei silloin oikein toiminut. Mä jatkan nyt lomailua, tsemppii sinne!
Rosa
P.S.
Jos jäi jotain kysyttävää niin laita kommenttia tai viestiä, kerron mielelläni lisää :)
lauantai 14. toukokuuta 2016
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Tänään jäljellä 3 kuukautta
APUA!
Tuntuu että just sanoin, että siihen on tosi pitkä aika ku lähen, vielä neljä kuukautta. No eipäs enää ole kuin kolme kuukautta. Kyllä tää alkaa pikkuhiljaa iskostua päähän, että oon kohta lähössä maailmalle. Niinku IHAN oikeesti. Päätin nyt kertoilla vähän kuitenkin fiiliksistä mitä tässä lähiaikoina on ollut ja millasia ajatuksia mulla on tullu.
Ensinnäkin oon miettinyt tosi paljon asioita, mitä tuun ikävöimään vaihtovuoden aikana. Ja viikko sitten tajusin, että oikeasti tuun ikävöimään niin paljon mun ihanaa ja hassua perhettä ja sukua. Vaikka välillä tuntuukin, että ei mulla niitä tuu ikävä niin oon lähes 100% varma että tuun todellakin ikävöimään niitä. Ja toinen iso juttu on tietysti kaikkia mun ystäviä ja kavereita! Mun lähipiiri on mulle älyttömän tärkeä ja rakas, enkä selviäis ilman niitten tukea. Jos sitten miettii ihan oikeesti asioita, joita tuun kaipaamaan niin ainakin Suomen valoisia kevät- ja kesäiltoja. Tykkään niin paljon, kun kesällä voi olla yömyöhään ulkona, koska on niin valoisaa. Oon kuullut myös, että USA:ssa ei ole samanlaista vapautta kuin Suomessa. Esimerkiksi ei välttämättä voi kävellä koulumatkaa, vaikka se olisi tosi lyhyt. Meinasin melkein unohtaa! Tuun todellakin kaipaamaan viikon kohokohtia, nimittäin kertsi-iltoja! Ja samalla myös kaikkia Sleyn tapahtumia, joita joudun missaamaan, esim Maata Näkyvissä-festarit ( ja Hawk Nelson!!). Muita ei ihan niin tärkeitä asioita on sauna ja suklaa:).
Asioita, jotka mietityttää ja jännittää. Niitä ei ole hirveästi, koska oon yrittänyt olla miettimättä niitä, sillä ei asiat murehtimalla parane. Oon miettiny tosi paljon sitä, millaiset perheet mulle tulee. Toivoisin kovasti, että ainakin ekan perheen kanssa tulisin hyvin juttuun, koska alussa kuitenkin on se suurin sopeutuminen. Toinen asia, jota oon paljon miettiny on se, miten sopeudun kouluun ja saan siellä kavereita. Onneks on yks kenen puoleen voi kääntyä näissä asioissa :)
En oo saanu vielä mun perhetietoja ja se on asia, joka stressaa mua vähän. Ihan vaan senkin takia, että en voi hakea mun viisumia ennen kuin saan mun Guarantee Formin, jossa varmistuu mun koulupaikka ja ensimmäinen perhe. Koulutuksessa sanottiin, että nää Guarantee Formit tulee huhti-kesäkuussa ja kuulemma USA:ssa menee aina tosi kauan ennen kuin ne saa ne lähetettyä. Tiiän kyllä jo, että pari USA:han lähtevistä on saanut jo kyseiset tiedot. Koulutuksessa sanottiinkin, että on tapauksia joissa se Guarantee Form on saatu niin myöhään, että viisumi on tullu paria päivää ennen lähtöä postissa. En haluaisi ite joutua samaan tilanteeseen, koska tiiän että stressaisin tosi paljon siitä.
En muista oonko maininnu aikaisemmissa kirjoituksissa, että meille tulee vaihto-oppilas siksi aikaa kun mä oon poissa. Ei se siis tule kuin 3-4 kuukaudeksi, mutta kumminkin. Saatiin tänään sen tarkemmat tiedot ja oli hassua lukea sen vaihtopakettia kun itekin olin täyttänyt samaiset paperit. Tuntuu myös hassulta, että kohta joku perhe lukee niitä mun papereita ja miettii kaikenlaista musta. Lähetin tälle meille tulevalle vaihtarille, joka on muuten espanjalainen tyttö, sähköpostiviestiä ja kerroin vähän meijän perheestä ja muutenkin Suomesta. Nyt vaan ootetaan sen vastausta.
Nyt tiedossa taas vähän lisää odottelua. Seuraava postaus varmaan perhetiedoista, toivotaan ainakin niin :)
Rosa
PS. Käykää seuraamassa Even vaihtoblogia!
--> http://vuosiranskiksena.blogspot.fi/
Tuntuu että just sanoin, että siihen on tosi pitkä aika ku lähen, vielä neljä kuukautta. No eipäs enää ole kuin kolme kuukautta. Kyllä tää alkaa pikkuhiljaa iskostua päähän, että oon kohta lähössä maailmalle. Niinku IHAN oikeesti. Päätin nyt kertoilla vähän kuitenkin fiiliksistä mitä tässä lähiaikoina on ollut ja millasia ajatuksia mulla on tullu.
Ensinnäkin oon miettinyt tosi paljon asioita, mitä tuun ikävöimään vaihtovuoden aikana. Ja viikko sitten tajusin, että oikeasti tuun ikävöimään niin paljon mun ihanaa ja hassua perhettä ja sukua. Vaikka välillä tuntuukin, että ei mulla niitä tuu ikävä niin oon lähes 100% varma että tuun todellakin ikävöimään niitä. Ja toinen iso juttu on tietysti kaikkia mun ystäviä ja kavereita! Mun lähipiiri on mulle älyttömän tärkeä ja rakas, enkä selviäis ilman niitten tukea. Jos sitten miettii ihan oikeesti asioita, joita tuun kaipaamaan niin ainakin Suomen valoisia kevät- ja kesäiltoja. Tykkään niin paljon, kun kesällä voi olla yömyöhään ulkona, koska on niin valoisaa. Oon kuullut myös, että USA:ssa ei ole samanlaista vapautta kuin Suomessa. Esimerkiksi ei välttämättä voi kävellä koulumatkaa, vaikka se olisi tosi lyhyt. Meinasin melkein unohtaa! Tuun todellakin kaipaamaan viikon kohokohtia, nimittäin kertsi-iltoja! Ja samalla myös kaikkia Sleyn tapahtumia, joita joudun missaamaan, esim Maata Näkyvissä-festarit ( ja Hawk Nelson!!). Muita ei ihan niin tärkeitä asioita on sauna ja suklaa:).
Asioita, jotka mietityttää ja jännittää. Niitä ei ole hirveästi, koska oon yrittänyt olla miettimättä niitä, sillä ei asiat murehtimalla parane. Oon miettiny tosi paljon sitä, millaiset perheet mulle tulee. Toivoisin kovasti, että ainakin ekan perheen kanssa tulisin hyvin juttuun, koska alussa kuitenkin on se suurin sopeutuminen. Toinen asia, jota oon paljon miettiny on se, miten sopeudun kouluun ja saan siellä kavereita. Onneks on yks kenen puoleen voi kääntyä näissä asioissa :)
En oo saanu vielä mun perhetietoja ja se on asia, joka stressaa mua vähän. Ihan vaan senkin takia, että en voi hakea mun viisumia ennen kuin saan mun Guarantee Formin, jossa varmistuu mun koulupaikka ja ensimmäinen perhe. Koulutuksessa sanottiin, että nää Guarantee Formit tulee huhti-kesäkuussa ja kuulemma USA:ssa menee aina tosi kauan ennen kuin ne saa ne lähetettyä. Tiiän kyllä jo, että pari USA:han lähtevistä on saanut jo kyseiset tiedot. Koulutuksessa sanottiinkin, että on tapauksia joissa se Guarantee Form on saatu niin myöhään, että viisumi on tullu paria päivää ennen lähtöä postissa. En haluaisi ite joutua samaan tilanteeseen, koska tiiän että stressaisin tosi paljon siitä.
En muista oonko maininnu aikaisemmissa kirjoituksissa, että meille tulee vaihto-oppilas siksi aikaa kun mä oon poissa. Ei se siis tule kuin 3-4 kuukaudeksi, mutta kumminkin. Saatiin tänään sen tarkemmat tiedot ja oli hassua lukea sen vaihtopakettia kun itekin olin täyttänyt samaiset paperit. Tuntuu myös hassulta, että kohta joku perhe lukee niitä mun papereita ja miettii kaikenlaista musta. Lähetin tälle meille tulevalle vaihtarille, joka on muuten espanjalainen tyttö, sähköpostiviestiä ja kerroin vähän meijän perheestä ja muutenkin Suomesta. Nyt vaan ootetaan sen vastausta.
Nyt tiedossa taas vähän lisää odottelua. Seuraava postaus varmaan perhetiedoista, toivotaan ainakin niin :)
Rosa
PS. Käykää seuraamassa Even vaihtoblogia!
--> http://vuosiranskiksena.blogspot.fi/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)