Thanksgiving break

Hei! Tällä viikolla tosiaan lähdettiin maanantai iltapäivästä kohti Baltimorea. Oikeesti ensimmäinen lomapäivä oli vasta keskiviikkona, mutta me otettiin yks ekstra päivä lomaa. Baltimoresta ajettiin puolisen tuntia Owning Mills:iin, missä mun hostiskän sisko asui. Se talo oli ihan valtava ja järjettömän hieno.

Tiistai-aamuna herättiin aikasin ja ajettiin Silver Springsiin. Sieltä otettiin metro ja lähettiin kohti maan pääkaupunkia Washigton D.C:tä. En oo hirveesti nähny kuvia D.C:stä tai muutenkaan tiennyt hirveesti mitä sillä oli, ja olin kyllä tosi positiivisesti yllättynyt kaikesta mitä nähtiin. Se kaupunki on täynnä historiaa, ja oli mahtava päästä näkemään ja oppimaan. Ensimmäiseksi mentiin Arcadiumiin, jossa säilytetään kaikkia Yhdysvaltojen tärkeimpiä papereita, kuten the Constitution, Declaration of Independence, Bill of Rights yms. Oli tosi hienoa nähdä ne, koska ne on perustana niin monelle asialle täällä ja ne on niin tärkeitä. Siellä ei tietenkään saanut ottaa kuvia, ja siksi mulla ei ookkaan sieltä sisältä ollenkaan kuvia.

Seuraavaksi mentiin National Air and Space Museumiin. Se oli tosi siisti paikka! Siellä oli niin paljon erilaisia lentokoneita ja raketteja ja vaikka mitä! Tykkäsin tosi paljon siitä museosta. Oisin halunnut mennä kattomaan IMAX elokuvan, mutta jonot oli tosi pitkät, eikä meillä ollut aikaa jäädä odottamaan.

Museon jälkeen käveltiin ylös Capitol Hilliä ja käytiin kattomassa Supreme Courtia ja sitten mentiin jonoon, jotta päästään sisälle Capitoliin. Capitolissa meillä oli opaskierros ja tykkäsin siitä oppaasta niin paljon, koska hän kertoi asioita tosi mielenkiintoisesti ja sillein että lapsetkin ymmärsi. Capitol oli ihan mielettömän kaunis ja se oli täynnä taideteoksia ja patsaita. 

Kierroksen jälkeen mentiin kiertelemään gift shopiin hostsiskon ja hostäidin kanssa. Myöhemmin hostisä tuli sinne, ja kertoi että oli tehnyt yhden puhelun ja sai meille passit, että päästään näkemään House of Representatives. Hostisä siis tunsi jonkun poliitikon, joka toi meille passit. Oli tosi jännä päästä näkemään paikka, missä Yhdysvaltojen tärkeimpiä asioita päätetään. Ei saatu ottaa mitään elektroniikkaa sinne, joten mulla ei oo yhtään kuvia sieltä. Ei päästy sinne huoneeseen, vaan parvelle, mutta nähtiin kuitenkin se huone ja se oli tosi siistiä.

Capitolista käveltiin tunnelia pitkin Congressin kirjastoon, jossa oli ihan mieletön määrä kirjoja ja se kirjasto oli tosi kaunis.

Kirjastosta otettiin taksi ja mentiin Abraham Lincolnin muistomerkille. Sieltä käveltiin takasin metrolle, ja matkalla nähtiin Valkoinen talo, kylläkin vain kaukaa mutta nyt ainakin voin sanoa että oon nähny sen (ja vielä Obaman aikaan). Paluumatkalla Silver Springsiin oli monia mutkia, kuten se ettei metro toiminutkaan, joten jouduttiin menemään bussilla joka oli ihan täynnä ja matka joka olisi metrolla kestänyt 3 minuuttia kesti bussilla tunnin. Olin niin poikki kaikesta kävelemisestä ja vihdoin kun päästiin Silver Springsiin mentiin ensimmäiseen ravintolaan mikä nähtiin. Onneksi se oli hyvä paikka ja saatiin mahat täyteen hyvää ruokaa.

Keskiviikkona ei paljoa tehty, mutta käytiin vähän ostoksilla kiitospäivän ruoanlaittoja varten ja myöhemmin ajettiin hostisän lukiolle ja kierreltiin siellä paikkoja. Illalla mun toinen hostsisko, joka asuu tosi kaukana Indianasta, tuli lentokentältä ja oli tosi mukava tavata hänet ensimmäistä kertaa. 

Torstai-aamuna mun hostvelikin saapui paikalle. Aamulla katottiin Macy's Thanksgiving Paradea telkkarista. Ei se ollut niin hieno mitä olin aina kuvitellut, mutta ihan hauska kuitenkin. Koko aamupäivän mun hostäiti ja hostisän sisko hääräili keittiössä ja valmisteli päivällistä. Iltapäivällä alkoi talo täyttymään muistakin sukulaisista, ja loppujen lopuksi meitä oli yhteensä 20. 

Thanksgiving(kiitospäivä) päivällinen oli tosi hyvä ja oli paljon erilaisia ruokalajeja. Tietysti oli iso kalkkuna. Sitten oli perunamuussia, papuja, porkkanoita, kastiketta, sämpylää ja salaattia. Yksi uusi juttu, josta en koskaan ennen tiennyt oli bataattivuoka. Se onsiis bataattimuussia, johon on sekoitettu pekaanipähkinöitä ja päällä on vaahtokarkkeja. Se maistui tosi oudolta, ihan liian makeelta mun mielestä, koska se oli enemmän jälkiruoka kuin oikea ruoka. Jälkiruuaksi oli omenapiirakkaa, kurpitsapiirakkaa ja vadelmajuustokakkua. Tän perheen isovanhemmat tuo aina kasan hassuja hattuja, joita kaikkien sitten pitää käyttää. Saatiin myös sellaset poksahtavat paketit ja pallot, joitten sisältä löyty karkkia ja leluja. Se oli sellanen niitten hassuttelu juttu. 

Minä ja hostsisarukset

Illalla pelattiin myös vanhaa kunnon Pac Mania

Perjantai-aamuna mentiin brunssille, ja myöhemmin päivällä mentiin kävelylle luontopolulle. Illalla mentiin leffaan katsomaan Arrival. Oli ihan hyvä leffa. Lauantaina herättiin 5:30 ja lähettiin ajamaan Baltimoren lentokenttää kohti. Oltiin kotona joskus puolenpäivän aikaan, ja aloin pakkaamaan muuttoa varten. Menin katsomaan keskustaan Christmas Paradea, joka oli kyllä ihan super lyhyt, kesti kesti alle 20 minuuttia. Mentiin paraatin jälkeen syömään meksikolaiseen ravintolaan mun ekojen ja tokien hostvanhempien ja mun toisen hostsiskon kanssa. Sunnuntaina mentiin kirkkoon ja pakkasin sen jälkeen loputkin tavarat ja sitten lähettiinkin toisen hostperheen luokse. En tajua miten, mutta jotenkin mun tavaramäärät on tässä kolmessa kuukaudessa lisääntynyt aika paljon. Sain eilen purettua kaikki laukut. 

Nyt mulla on sitten tällä viikolla kolme päivää koulua, ja lähen keskiviikkona koulun jälkeen Indiana Tripille muitten Rotary vaihtarien kanssa. Siitä sitten enemmän ensi viikolla. 

Rosa

Oklahoma!

Hei! En oo pariin viikkoon kirjoitellut tänne mitään, koska mulla on ollut tosi kiireistä. Suurin syy siihen on ollut se, että oon ollut mukana koulun musikaali projektissa. Ajattelin kertoa vähän enemmän siitä, millainen kokemus se oli. 

Koko tää juttu alko siitä, kun päätin etten halua enää tehä marching bandia. Mun hostäiti sitten ehdotti, että voisin olla mukana musikaalin orkesterissa, jossa mun hostsisko oli viime vuonna, ja tykkäs siitä paljon. Laitoin viestiä orkesterinjohtajalle, ja hän vastasi, että kaksi muutakin haluaa soittaa huilua orkesterissa, ja huilistille on vaan yksi paikka. Tämän takia orkesterinjohtaja halusi pitää koesoiton meille kaikille kolmelle. Musta tuntu ihan mahdottomalta ajatukselta, että mä voisin päästä mukaan tähän projektiin, koska yksi toinen joka halusi kans soittaa huilua, on mua vuotta vanhempi ja se on tosi hyvä soittaja. Se kuitenkin sano, ettei sillä oo aikaa tehä tätä musikaalia, joten meitä jäi kaksi, jotka halus päästä musikaaliin mukaan. Onneksi kuitenkin kävi niin hyvä tuuri, ettei löytynyt oboen soittajaa, ja se korvattiin huilulla, joten päästiin molemmat mukaan musikaaliin.

Aloitettiin harjoitukset syyskuussa. Kerran viikossa soitettiin pari tuntia kerrallaan. Aluksi olin ihan kauhistunut, kun oli niin paksu kirja täynnä nuotteja, jotka pitäis opetella soittamaan. Harjoittelemalla ne laulut kumminkin tuli tutuiksi, ja oli monet onneksi toistoa toisista. Marraskuun alussa aloitettiin harjoitukset näyttelijöiden kanssa. Eka kerta oli tietenkin yksi suuri sotku, mutta toisella kertaa jo alkoi hahmottua, että missä välissä mitäkin tapahtuu. Orkesteri ei tietenkään näy yleisölle, joten me soitettiin "orkesterimontussa". Ei se oikea monttu ole, mutta lavan etuosan pystyy laskemaan, ja siellä me sitten soitettiin, maan alla. Marraskuussa harjoituksia alkoi olemaan useammin, ja muutamat viikonloppu harjoituksetkin oli. Tällä ja viimeviikolla oli harjoitukset joka päivä koulun jälkeen, ja ne harjoitukset kesti 2-4 tuntia. Ei ollut onneksi montaa neljän tunnin päivää, sillä olihan ne tosi uuvuttavia 8 tunnin koulupäivän jälkeen. Tällä viikolla olin tosi väsynyt harjoitusten jälkeen eikä paljon muulle kuin läksyille jäänyt aikaa. 

pit, cast, crew

kuvaa harjoituksista

Torstaina oli meidän ensi-ilta. Musikaalin lauluohjaaja halusi jatkaa perinnettä viime vuodesta, ja meidän nuottitelineille oli ennen jokaista esiintymistä ilmestynyt karkkeja. Ne oli tarkotettu tsemppaamaan meitä. Karkit oli tänä vuonna sellaisia, mitä musikaalin tapahtuma-aikaankin olisi saanut. Meidän piti pukeutua kokomustaan, koska tarkoitus on että me ollaan "näkymättömiä". Ekalla esiintymiskerralla kyllä jännitti aika paljon, ja tuli enemmän virheitä kuin muilla kerroilla. Olin kotona kymmenen jälkeen ja olin tosi uuvuksissa. Perjantaina tehtiin sitten sama juttu uudestaan, koulusta kotiin ja kotona ehdin viettämään noin tunnin ja sitten piti lähteä takaisin koululle. Perjantai-iltana esitystä oli katsomassa mun toinen hostäiti ja hostsisko. Ne tykkäs kovasti. Siellä oli myös monia mun tuttuja, ihmisiä mun tunneilta ja muutama kaverikin. Saatiin minä ja se toinen huilisti muilta huilutytöiltä suklaaruusut, josta tuli kyllä tosi hyvä mieli. 

 

Meijän musikaalilla oli oma snapchat filtterikin, aika cool

Kaikista hauskintahan tässä on se, ettei me nähty mitä lavalla tapahtu. Välillä näky vilkasu kädestä tai päästä.

Lauantaina meill äoli viimeiset kaksi esitystä, ja kyllä siinä päivänäytöksessä alko tulla jo sellanen kyllästymisen tunne koko juttuun. Oltiinhan me soitettu toi sama musikaali alusta loppuun jo 9 kertaa. Päivä näytöksessä ei muutenkaan ollut paljoa yleisöä, eikä ketään mun tuttuja. Näytösten välissä meille oli tilattu pitsaa ja muuta ruokaa, ja saatiin syödä mahat täyteen. Näytösten välissä hengattiin orkesterihuoneessa ja seikkailtiin ympäri tyhjää koulua. Viimeiseen näytökseen tuli mun nykyiset hostvanhemmat ja mun hostsisko. Oletin, että olisi ollut tosi tylsää soittaa, kun päivälläkin kyllästytti niin paljon. Mutta ei. Mulla ei oo varmaan KOSKAAN ollut niin hauskaa samaan aikaan kun soitan. Kaikki oli niin täysillä mukana soittamassa. Meillä oli myös tapana hauskoissa kohdissa imitoida näyttelijöitä äänettömästi. Näytöksen jälkeen olin niiin ilonen. Sain mun hostperheeltä kukkakimpun ja tuntu niin hassulta, ihan niinku joku oikee muusikko. Olin tosi väsynyt, mutta onnellinen. Onnellinen siitä, että pääsin mukaan näin hienoon juttuun, mitä en varmaan ois koskaan päässyt kokemaan Suomessa. Samalla oon myös onnellinen, että voin jättää kaikki ne laulut taakse, eikä mun tarvi soittaa niitä enää koskaan. Ne laulut ei kyllä ihan helposti lähe pois päästä, koko päivä tänäänkin soinut vaan Oklahoma lauluja päässä.

breadstickseistä on tullu mun ihan lemppariruokaa täällä

Viimeinen selfie ennen viimeistä esiintymistä (melkein kaikki meijän possesta)

Siellä me lämmitellään

Väsynyt mutta onnellinen

Sain ruusuja, mutta en tiiä keneltä. Hostsisko sano, että mul on varmaan joku salainen ihailija :D

Jos teillä on joskus mahdollisuus olla osana jotain musikaalia, niin kannattaa ottaa tilaisuudesta kiinni ja mennä mukaan. Vaikka joutuukin harjoittelemaan kovasti ja välillä turhautuu ja tuntuu ettei tästä tuu mitään, niin lopussa saa niin hyvän fiiliksen ja palkkion siitä miten on ahertanut, että kyllä se kannattaa. 

Huomenna meitsi lähtee koulupäivän jälkeen lentokentälle ja kohti Baltimorea, viettämään lomaa ja juhlapäivää mikä Suomesta puuttuu. Ei haittaa kyllä yhtään, että pääsee kuuden päivän lomalle. 

Rosa

P.S. 

Kun tulin tänne, eka juttu mitä mulle kerrottiin on, että tästä Indianan ilmastosta ei voi koskaan tietää, mitä huomenna tulee. Mietin aluks, että varmaan aika lailla samanlaista kuin Suomessa. Tänä viikonloppuna kuitenkin ymmärsin mitä ihmiset sillä tarkotti. Torstaina ja perjantaina lämpötila oli koulun jälkeen 22C. Torstai iltana se oli 18C. Perjantaina kuitenkin lämpötila laski ihan hurjasti muutamassa tunnissa ja kymmenen aikaan illalla kun lähdin koululta lämpötila oli muutaman asteen. Tänään lämpötila on ollut -2C, mikä on alhasin mitä täällä on ollut tän syksyn aikana. Enkä oo nähny vielä yhtään lunta täällä. Mun hostäiti sano, että tää on tosi lämmintä ja tosi outoa, että on tällänen ilma. Mua ei kyllä haittaa, että marraskuussa voi nauttia auringonpaisteesta, ja aamulla näkee sinisen taivaan kun kävelee bussipysäkille.

Halloween

Halloween. Juhlapäivä, jota en oo oikeen koskaan ymmärtänyt enkä koskaan sitä oo millään lailla juhlistanut. Täällä kuitenkaan halloweeniltä ei voinut välttyä. Amerikkalaiset rakastaa halloweeniä. Ne käyttää halloween koristeisiin toiseksi eniten rahaa vuosittain, ainoastaan joulukoristeet menee halloween koristeiden edelle. Halloween koristeita on näky koko lokakuun ajan. Toiset ihmiset koristeli talojaan sillein mun mittakaavassa normaalisti, eli oli pari juttua pihalla ja pari juttua sisällä. Kävin myös yhessä talossa, jossa oli oikein kunnolla panostettu koristeluun. Eteisessä oli vastassa liikkuva luuranko, ja ruokapöydässä istui puettuja luurankoja. 

Torstaina olin "töissä" Rotaryn kojulla yhessä Halloween tapahtumassa. Tapahtuma järjestettiin muutaman kaupan pihalla ja parkkipaikalla. Siellä oli koulun Jazz band- soittamassa ja monia muitakin kojuja. Jokanen koju jako jotain ilmaseks. Rotary koju jako popcornia ja se oli kyl tosi hauskaa. Koko paikka oli täynnä lapsia pukeutuneena erilaisiin asuihin, ja ne oli kyllä niin sulosia kun tuli hakemaan multa popcornia. Tässä on muutamia kuvia torstaista:

Sunnuntaina pääsin kaivertamaan ensimmäistä kertaa ikinä kurpitsaa. Oli hauskaa ja sotkusta. Eroteltiin kurpitsan siemenet kaikesta muusta mössöstä ja hostäiti paahtoi ne ja ne oli niin hyviä! 

Maanantaina oli halloween ja mentiin illalla Trick or Treat kierrokselle. Ollaan vähän vanhoja menemään, mutta ei kyllä oltu ainoita high school oppilaita. Pukeuduttiin minä, mun hostsiskot ja toisen hostsiskon kaveri kaikki eri hahmoihin Liisa Ihmemaasta. Mä olin valkoinen kani. Kaikki asut saatiin mun toisen hostperheen kellarista, joka on täynnä kaikkia eri asuja, koska mun hostveli tekee asuja eri näytelmiin ja säilyttää ne näytelmien jälkeen. 

Kierrettiin meidän naapurusto läpi, arvioisin että käytiin noin 20 talossa. Ja karkkisaalis oli kyllä ihan huikea. En oo varmaan koskaan omistanu niin paljoo karkkia. 

Mä ihan liian innokkaana

Tällänen oli mun halloween täällä. Sain kutsun myös yhteen halloween juhliin, mutta ne peruttiin. Oli kyllä ihan kiva kokea tällainen uusi juhlapäivä, varsinkin amerikkalaiseen tapaan. Seuraava amerikkalainen juhlapäivä onkin Thanksgiving, jota odotan innolla. 

Rosa